Auton peseminen

Auton käsinpesu "oikeaoppisesti"

Auton voi pestä noin 100:lla eri tavalla, joista jokainen on varmaan
jossain määrin oikea. Emme siis pyri esittämään yhtä kiveen
hakattua tapaa auton pesemiseksi, vaan kerromme joitain
huomionarvoisia seikkoja ja tapoja, kuinka sen voi tehdä, ja mitä
tulisi välttää. Tämän tíedon jälkeen pärjää hyvin hieman
soveltamalla ja terveellä maalaisjärjellä. Seuraava kuvaus
kertoo miten auton käsinpesu tapahtuu autopesulassa, ja
siitä voi soveltaa eri osa-alueita esim. kotona, tai omalla
harraste-tallilla tapahtuvaan autonpesuun.

 

Irtolian huuhtelu

 Auton pesu aloitetaan huuhtelemalla irtonainen aines auton pinnoilta.
Tähän tarkoitukseen käy parhaiten tehokas painepesuri. Kunnon
voimavirtakäyttöinen ammattikäyttöön tarkoitettu pesuri tuottaa
150-200bar paineen, ja vesimäärä on 1000-14000 litraa tunnissa.
Suuremmilla paineilla ei juurikaan ole merkitystä, ja monet
pienemmätkin "kotipesurit" tuottavat yli 150bar paineen. Oleellisempi
seikka on riittävä vesimäärä. 200bar paineestakaan ei ole mitään
hyötyä, jos sieltä minuutissa saa tiristettyä vajaan kahvikupillisen
vettä. Sen sijaan runsas vesimäärä on se on se, joka vie lian
mukanaan pois auton pinnalta. Vesimääriä verrattaessa
kotikäyttöön tarkoitetut pesurit tuottavat tunnissa vain 200-400 litraa.

Ennen huuhtelua, KUIVALLE PINNALLE levitetään esipesuaineet.
Kuivalle siksi, että aineissa on tarkka ja optimoitu sekoitussuhde.
Jos ne levitetään jo kastellulle pinnalle, seos laimenee eikä toimi
kuten pitäisi.

Aloittakaamme siis pesuaineiden levittäminen seuraavasti:

Vanteet

Vanteisiin levitetään yleensä vannehappo (ph 1-3, usein käytetään
mm. suolahappo- tai rikkihappopohjaista hapanta vanneainetta,
jossa on kirkastetta mukana). Joskus käytetään myös vanne-
emästä, joka on vastaavalla tavalla voimakkaasti neutraalista
poikkeava pesuaine, ph yleensä 12-13,5. Näiden aineiden
tarkoituksena on irroittaa se lika, joka ei muuten "normaaliaineilla"
lähtisi. Usein vanteet pestään virheellisesti liuottimella, ja "liuotin"
nimitys on muutoinkin virheellisesti tarttunut tee-se-itse autonpesun
yhteyteen. Liuottimella tarkoitetaan nimenomaan öljypohjaisia, usein
hiilivetyjä sisältäviä aineita. Liuottimista lisää tuonnempana.
Vanteiden pesuun ne eivät kelpaa, sillä nykyaikaisista aluvanteista
täytyy saada irti jarrupöly, nastapöly, sekä aikaa myöten ilmestyvät
kellastumat ja hapettumat. Näihin ei liuottimella ole mitään vaikutusta.
Kun vanneaine on vaikuttanut kuivassa vanteessa 1-5 minuuttia
aineesta ja vanteen likaisuudesta riippuen, vanne pestään puhtaaksi
painepesurilla. Mikäli käytössä on oikeat aineet, 90%:lle vanteista
riittää tämä käsittely, eikä niihin tarvitse koskea esim. harjalla. Jotkut
ongelmatapaukset vaativat vielä harjauksen ennen painepesua.

Tietyn ongelmatapauksen aiheuttamat muutamat erikoisemmat
vannetyypit, joista yleisin on kromivanne. Kromipinnoite on puhtaana
tyylikäs ja kiiltävä, mutta kromi ei kestä vannehappoa. Happo jättää
kromiin välittömästi valuma- ja pisarajälkiä, ja saa pahimmassa
tapauksessa koko kromipinnoitteen kuplimaan ja täysin piloille.
Tästä johtuen kromivanteet pestään yleensä joko laimennetulla
vanne-emäksellä, tai mikäli ne eivät ole kovin likaiset, pelkällä
autoshampoolla. Koska kromin kanssa ei voi käyttää niin vahvoja
aineita kuin maalatuilla/lakatuilla kevytemetallivanteilla, voi joskus
ainoa keino olla vanteiden puhdistaminen käsityönä esim.
kromivahalla.

Kolmas ja vaikein tapaus on paljas alumiini. Näitä esiintyy
lähinnä joidenkin vanteiden reunassa, eli "ulkohuulessa". Paljas
alumiini on erittäin arkaa, eikä siedä juurikaan pesuaineita.
Vannehappo jättää välittömästi jäljet alumiiniseen huuleen,
ja vanne-emäs puolestaan hapettaa muutamissa sekunneissa
koko alumiinihuulen täysin valkoiseksi ja mattapintaiseksi.
Yleensä turvallisin vaihtoehto on pestä ko. materiaali miedolla
ja ph:ltaan neutraalilla (noin 7ph) shampoolla. Vaatii todennäköisesti
reilusti käsityötä ja mekaanista hankaamista, mutta lähes kaikki
voimakkaammat pesuaineet jättävät jälkensä paljaaseen
alumiiniin.

Ovenvälien pesu

Kun vanteet on saatu pestyä, on aika käydä ovenvälien ja muun
maalipinnan kimppuun. Ovenväleihin kertyy kuran lisäksi usein
öljypohjaista likaa, kuten lukoista ja saranoista tulevaa öljyä ja
rasvaa, sekä maantiepikeä. Siksi ovenvälit usein pestään
pikiaineella, joka on öljypohjainen, joskus jopa hiilivetyjä sisältävä
liuotin. Tämä aine tehoaa nimenomaan öljypohjaiseen likaan,
liuottaen sen itseensä, ja näin ollen irti auton pinnasta. Pikiaine
yksinkertaisesti sumutetaan matalapaineruiskulla avatun oven
päätyihin, kynnyskoteloon, ja saranapuolelle oven ja auton korin
väliin. Pikiaineen vaikutettua (aineesta riippuen) puolesta minuutista
muutamiin minuutteihin, ovenvälit pestään oven ollessa avoinna,
tehokkaalla pesurilla ja TÄYDELLÄ paineella. Toimenpide saattaa
ensikertalaisesta näyttää aika hurjalta, ja ensimmäistä kertaa
kokeiltaessa on todennäköisesti koko auton sisusta märkänä, mutta
aikaa myöten tekniikka harjaantuu niin, ettei autoon roisku
pisaraakaan vettä. Tämä perustuu nimenomaan veden parempaan
ohjattavuuteen täyttä painetta käytettäessä. Jos painetta säädetään
pienemmälle, vesisuihku "pehmenee" ja alkaa hajoilla, ja vettä
alkaa roiskumaan joka suuntaan.

Koko auton painehuuhtelu

Nyt kun ovenvälitkin on saatu pestyä ja ovet ovat tiukasti kiinni,
on aika levittää esipesuaine koko auton päälle. Autopesuloissa
käytetään usein miedosti emäksistä päälipesuainetta, liuotinvapaata,
jonka tarkoituksena on irroittaa maantiefilmi auton pinnasta, mutta
säästää vahakerros. Juuri siksi liuotinvapaata - liuotin veisi
mennessään myös vahan, joka ei ole tarkoitus. Kotioloissa vastaavan
esipesuaineen voi sekoittaa vaikkapa ph:ltaan neutraalista vaha-
shampoosta. Usein kotipesureissa on myös pesuaineen levitys-
mahdollisuus, jolla tämä esipesuaineen levitys käy näppärästi.
HUOM! Aloita aina pesuaineen levittäminen alhaalta ylöspäin!
Tällöin maalipintaan ei jää valumajälkiä. Jos aloitat ylhäältä
alaspäin, pesuaine irroittaa valuessaan likaa mukaansa, ja likaiset
pesuainevanat valuvat kuivalle pinnalle, kuivuen siihen kiinni, jolloin
varsinkin valkoinen auto muistuttaa lähinnä seepraa.

Esipesuaineen vaikutusajaksi riittää yleensä vajaa minuutti, jonka
jälkeen koko auton kori, vanteet mukaanlukien, pestään voimakkaalla
painesuihkulla. Esipesuaineen levityksen yhteydessä käytetään myös
useasti kausiluontoisia lisäpesuaineita. Esim. kesällä auton keulaan
ja peilin kupuihin suihkutetaan esipesuaineen lisäksi voimakkaampi
hyönteisirrote, jolla saadaan itikanraadot pehmenemään. Tässäkin
yhteydessä todettakoon, että se kansankielessä mitä tahansa pesu-
ainetta tarkoittava "liuotin" ei sovellu tähänkään. Itikan raadot ovat
ns. proteiinipitoista likaa, ja liuotin ei pure niihin millään tavalla. Sen
sijaan voimakas emäs, esim. vanne-emäksestä laimennettu,
pehmentää raadot tehokkaasti, jolloin ne irtoavat koskematta, pelkällä
veden paineella. Tämä onnistuu esim. vanne-emäksellä, joka vanteisiin
laimennetaan 1:3 - 1:5, moottorin pesuun se käy 1:8 ja itikan poistoon
1:16 seoksella. Itikan raadot tulisi pestä mahdollisimman pian pois,
sillä ne syövyttävät auton lakkapintaa. Auringonpaiste tehostaa tätä
reaktiota, ja pahimmillaan kemiallinen reaktio turvottaa lakkapintaan
jäljen niin syvälle, että sitä ei saada edes koneellisesti kiillottamalla
(myllyttämällä) pois. Toinen erillistä käsittelyä vaativa lika on öljy-
pohjainen lika, eli asfaltista tulleet pikiroiskeet, ja polttoainentankin
ympärillä olevat valumat. Tähän se kuuluista "liuotin" on nyt oikea
aine, koska nimenomaan öljypohjainen liuotin liuottaa öljypohjaisen
lian irti. Jos auton kyljet ovat kauttaaltaan täynnä pikiroiskeita, helpointa
on levittää matalapaineruiskulla pikianeet koko auton kylkiin. Jos on
kyse yksittäisitä tahroista, voidaan sumuttaa suoraan pikipisaran
päälle akrysolia, ksyleeniä tai vastaavaa voimakasta, mutta maalipinnalle
turvallista liuotinta ja pyyhkiä rätillä tahrat pois.

Kun esipesuaineet ovat vaikuttaneet, on aika huuhdella auto kauttaaltaan
painepesurilla. Tässä vaiheessa ei ole oleellista aloittaako ylhäältä vai
alhaalta, koska auto on jo kauttaaltaan pesuaineessa eikä valumajälkiä
enää synny. Paikkoja joihin kannattaa kiinnittä erityistä huomiota ovat:

• Ovien kylkilistat, sumuta kunnon paineella ylhäältäpäin.
  Pesukoneet jättävät yleensä valtavasi kuraa listan ja oven
  väliin, jolloin KUNNOLLA pestäessä hiekkaa saattaa tulla
  jopa minuutin verran huuhdeltaessa paineella.
   
• Pyöräkotelot on syytä pestä hyvin, jottei pesusieni tai
  -kinnas ota kuraa mukaansa lokasuojan reunoja pestäessä.
   
• Etenkin takarekisterikilven alle kertyy paljon likaa, sinne
  saa antaa kunnolla painetta.
   
• Peilien taakse (peilin kuvun sisään) kannattaa suunnata
  painetta, mutta hillitysti. Kurat saavat tulla kuvusta pois, peilin
  kuululu jäädä siihen paikalleen. Pese samaten peilin varren
  nivelet ja saumat hyvin, niihin kertyy helposti tiesuolaa ja kuraa.
   
• Tuulilasin alaosa pyyhkijän sulkien kohdalta kannattaa myös
  huuhdella huolella, sinne kertyy usein roskia ja likaa.
   
• Yleisesti ottaen autoa paineella huuhdeltaessa, käy auto
  järjestelmällisesti läpi painesuihkulla (20-30cm etäisyydeltä),
  jotta tuloksesta tulee tasainen. Sikin sokin huiskimalla auto
  jää varsin kirjavaksi. Sama koskee sienen kanssa pesua.

Käsinpesu sienellä tai pesukintaalla

Kun auto on painehuuhdeltu, se on valmis varsinaista mekaanista
pesua varten. Esipesun tärkein tarkoitus on huuhdella auton pinnasta
pois kaikki se irtolika, joka sienellä hangatessa naarmuttaisi auton
pintaa.

Käsinpesua varten hyvä työkalu on joko perinteinen pesusieni tai
erityisesti auton pesua varten suunniteltu pesukinnas. Ammattikäyttöä
ajatellen pesukintaalla on kaksi etua - se on nopeampi ja turvallisempi.
 

Nopeampi siksi, että se pysyy paremmin "vauhdissa mukana", kun koko
käsi on kintaan sisällä. Sillä on huomattavasti nopeampi pestä
ovenkahvat, peilit, ym. vastaavat paikat, jossa sienen kanssa joutuu
kiertelemään ja sullomaan sientä kahvan väliin - pesukintaalla riittää
kun "ottaa kahvasta kiinni" ja liikuttaa samalla kättä.

Kinnas on myös turvallisempi, sillä sen "pörröinen" rakenne verrattuna
sienen tasaiseen vaahtomuovipintaan mahdollistaa pienhiukkasten,
kuten pienten hiekanjyvästen painumisen kintaan sisään.
Pesusienessä vastaava hiekanjyvä taas painautuu maalipintaa vasten
ja tekee pahimmassa tapauksessa naarmun.

Pesuaineen levityksessä oli tarkkaa aloittaa alhaalta, jottei kuivaan
pintaan tartu mustia valumajälkiä kun irronnut lika lähtee valumaan.
Pestessä ei ole juurikaan väliä aloittaako ylhäältä vai alhaalta, koska
pinta on jo märkä eikä siitä irtoa enää sellaista määrää likaa, että se
aiheuttaisi valumajälkiä. Loogisinta on aloittaa ylhäältä päin, ja edetä
loogisesti paneli kerrallaan kiertäen koko auton ympäri. Pesujärjestys
voi olla vaikkapa seuraava: katon oikea puolisko - oikea takalokasuoja -
oikea takaovi - etuovi - etulokasuoja ja tuulilasin oikea puoli - konepellin
oikea puoli - etupuskuri - konepellin vasen puoli - vasen etulokasuoja
ja tuulilasin vasen reuna - katon vasen puoli - vasen etuovi - takaovi -
takalokasuoja -takapuskuri ja takaluukku.

Kiinnitä erityisesti huomiota seuraaviin kohtiin:

1. Rekisterikilven ympäristö ja takaluukun kahva, sekä kilven valot -
   tänne jää helposti likaa.
2. Tankin korkin ympäristö, varsinkin naftajäämät ovat tiukassa -
   kannattaa jo esipesuvaiheessa laittaa tänne liuotinta, joka
   irroittaa öljypohjaiset naftajäämät.
3. Lokasuojien reunat, pyörän kaaret - varo tuomasta sienellä
   hiekanjyviä lokasuojan sisäreunalta maalipinnalle!
4. Peilien ympäristö, etenkin peilien juureen jää helposti likaa, jonka
   huomaa vasta kun katsoo peiliä autosta sisältä.

Kun auto on käyty kauttaaltataan läpi sienellä tai pesukintaalla, on aika
huuhdella shampoot pois pesurilla ja puhtaalla vedellä.

Kuivaaminen

Auton kuivaamiseen paras vaihtoehto on kunnon säämiskä. Se on
hellävarainen maalipinnalle, ja sillä on hyvä imukyky. Uuden säämiskän
ominaisuudet paranevat kun sitä on käytetty 5-10 kertaa, suoraan
paketista otettu säämiskä on yleensä jäykkä eikä vielä ime parhaalla
mahdollisella tavalla. Kannattaa varata kaksi säämiskää käyttöön,
toinen ulkopinnoille ja toinen ovenväleihin - ovenvälisäämiskä muuttuu
yleensä äkkiä likaiseksi, sillä saranoiden luota saa helposti likaa ja
rasvaa mukaan.

Ovenvälisäämiskällä voi myös pyyhkiä pahimmat kurajäljet oviverhoiluiden
alareunoista ja kynnysmuoveista.

Autopesulassa säämiskät - kuten pesukintaatkin - säilytetään ämpärissä
joka on täynnä vettä, ja jonka pohjalla on muoviritilä. Näin mahdolliset
hiekanjyvät pääsevät irtoamaan vedessä kelluvista työkaluista, ja putoavat
ämpärin pohjalle jäääden ritilän alle, eivätkä tartu enää mukaan. Kotona
säämiskän voi käytön jälkeen pestä hanan alla ja laittaa kuivumaan.
Likaantuneen säämiskän voi pestä vaikka pyykinpesuaineella, halutessaan
myös koneessa, ja huuhdella/kuivata sen jälkeen.

Kuivaamisen nopeuttamiseksi autopesuloissa käytetään usein silikoni-
lastaa, jolla vedestä saadaan noin 90% pois auton pinnoilta alle
minuutissa. Sen jälkeen kuivaus viimeistellään säämiskällä, jolloin
säämiskää ei enää tarvitse puristaa kymmeniä kertoja kuivaksi,
korkeintaan kerran tai kaksi. Silikoni on materiaalina erittäin pehmeää,
eikä vaurioita maalipintaa. Lastaa sen enempää kuin säämiskääkään
ei missään nimessä saa käyttää pelkän painehuuhtelun jälkeen,
sillä tällöin maalipinnalla on vielä pientä likaa kiinni! Lasta tai säämiskä
hieroo lian maalipintaan ja saattaa tällöin aiheuttaa jopa pieniä naarmuja.

Ovia ja takaluukkua kannattaa kuivatessa avata, sillä etenkin takaluukun
koloihin ja rekisterikilven alle jää vettä, joka hetken kuluttua aiheuttaa
valumajälkiä puhtaalle pinnalle. Saumat, luukkujen reunat ja peilit on
myös mahdollista puhaltaa kuivaksi paineilmalla, jolloin valumilta vältytään.