Maalipinnan kiillotus

Maalipinnan koneellinen kiillotus

Maalipinnan koneellisella kiillotuksella, puhekielessä
myllytyksellä, voidaan poistaa maalipinnasta naarmut ja
muut virheet, joita aikaa myöten väkisinkin ilmaantuu.
Myllytyksen ideana on hioa ohut kerros pois maali- tai
lakkapinnasta, jolloin saadaan esiin virheetön pinta.

Yleisimpiä myllytyksellä poistettavia virheitä ovat:

1. Naarmut
2. Hapettumat ja haalistunut/himmennyt maalipinta
3. Lintujen jätöksistä tai hyönteisistä jääneet jäljet
4. Tarrojen poiston jälkeen näkyvät jäljet, sillä tarrojen
   ympäriltä uv-valo on yleensä haalistanut maalipintaa

 Auton esivalmistelu

Ennen varsinaista myllytystä auto valmistellaan huolellisesti.
Valmistelu aloitetaan pesemällä auto kauttaaltaan. Normaalista
päälipesusta poiketen nyt ei tarvitse varoa esim. vahapintaa ja
pestä miedolla shampoolla - nyt on tarkoitus saada kaikki vanha
vaha ym. pinnasta pois. Voidaan siis huoletta käyttää voimakkaampia
pesuaineita. Useasti auto pestään ensin normaalilla esipesu-
emäksellä jolla saadaan liikennefilmi ja kura irti. Seuraavaksi
auton pinnalle levitetään liuotin tai pikiaine, jolla saadaan kyljistä
pikitahrat, naftaläikät ja viimeisetkin vahat pois.

Jos autossa edelleenkin on pinttynyttä likaa, voidaan kyljet
puhdistaa ns. claybarilla, eli maalipinnanpuhdistussavella.
Claybar on "muovailuvahan" näköinen klöntti, jolla hinkataan
auton kyljet läpi. Liukasteena voidaan käyttää vaikkapa nestemäistä
sumutettavaa vahaa laimeana seoksena, tai vaikka vahashampoota.
Tämän vaiheen "taika" on siinä, että pinttynytkin lika irtoaa tämän
hankauksen voimasta, mutta claybar on silti niin pehmeä, että
likapartikkelit painuvat sen sisään eivätkä naarmuta maalipintaa.
Claybareja löytyy pehmeitä ja kovia, ja pehmeällä ( = vähemmän
aggressiivisella) voidaan myös puhdistaa maalipinta ennen
vahausta.

Kun auton pinta on täysin puhdas, suojataan umpioiden reunat,
kattokaiteet ym. vastaavat osat teippaamalla, jottei niihin tartu
myllytyksessä käytettävää myllytahnaa. Teippaus suojaa myös
muoviosia jos kiillotuslaikka sattuu osumaan niihin. Vaikka
lampaanvillalaikka tuntuu kädessä pehmeältä, niin pyöriessään
1500-3000 kierrosta minuutissa se haukkaa äkkiä pahan jäljen
muoviosiin.

Myllyttäminen

Itse myllyttäminen aloitetaan lampaanvillalaikalla. Laikan karkeus,
eli "aggressiivisuus" valitaan työstettävän pinnan mukaan. 
Valmistajasta riippuen laikkoja voi olla pehmeimmästä valkoisesta
laikasta aggressivisimpaan mustaan, ja tähän välille eri karkeus-
asteella sininen, keltainen, vihreä, jne. Vastaavasti hiomatahnoja
eli myllytahnoja löytyy eri karkeuksia, 1200, 1500, 2000, 2500, 3000,
jne. Merkintä on sama kuin hiomapapereissa, mitä pienempi
luku, sitä karkeampaa ja leikkaavampaa tahna on.

Myllyttäminen pyritään aina tekemään mahdollisimman pehmeällä
laikalla ja hienojakoisella tahnalla. Mitä rajumpia laikkoja ja tahnoja
käytetään, sitä voimakkaammin maalipintaan jää laikasta pyörrejälkiä.
Näitä pyörrejälkiä kutsutaan ammattikielessä hologrammeiksi. Vaikka
juuri myllytetty auto hallissa näyttää vielä siistiltä, niin pihalla auringon-
paisteessa pinta "holottaa", eli laikan jättämät pyörrejäljet peilaavat
auringossa. Pahimmillaan näistä hologrammeista voi esim. kone-
pellistä päätellä, mihin suuntaan laikkaa on pellissä kuljetettu, sillä
konepelti saattaa auringossa näyttää jopa raidalliselta.

Hologrammit poistetaan maalipinnasta vaahtomuovisella viimeistely-
laikalla ja erittäin hienojakoisella viimeistelytahnalla.

Laikan ja tahnan valintaan vaikuttavat maalipinnan väri, kunto, ja alkuperä
eli toisin sanoen auton merkki. Saksalaisissa (Audi, BMW, Mersu) on
tunnetusti erittäin kova lakkapinta, ja ne vaativat aggressiivisemman
laikan ja leikkaavamman tahnan. Vastaavasti japanilaisissa autoissa
maalipinta on usein pehmeämpää, ja siitä selvitään pehmeämmällä
laikalla ja hienommalla tahnalla, jottei jätettäisi turhia hologrammeja.

Tummissa väreissä laikan pyörrejäljet näkyvät helpommin, mustan
ollessa kaikkein vaiken myllytettävä, seuraavana tummansininen
tai tummanvihreä. Hopea tai valkoinen ovat helpohkoja värejä, niissä
ei juuri pyörrejälkiä näy, joten viimeistely vaahtomuovilaikalla käy
nopeammin.

Vaikein tapaus on yleensä syvillä naarmuilla oleva musta saksalainen
auto, jota on mahdollisesti ajettu satoja kertoja harjakoneesta läpi,
jolloin lakkapinta on täysin pilalla harjakoneen naarmuista. Tällöin
myllytys täytyy aloittaa erittäin leikkaavalla (mustalla) villalaikalla ja
karkealla tahnalla, sen jälkeen poistaa pahimmat hologrammit
esim. pehmeämmällä valkoisella laikalla (HUOM! Värit saattavat
vaihdella valmistajakohtaisesti!) ja hienommalla tahnalla, ja lopuksi
vielä viimeistellä vaahtomuovilaikalla ja viimeistelytahnalla.Tämä on
aikaavievä vaihe, ja tässä on helpointa oikaista - se nopeuttaa proses-
sia jopa usealla tunnilla, mutta lopputulos onkin sitten auringossa
inhottavasti holottava auto, joka ei mistään suunnasta katsottuna
näytä tasaväriseltä vaan enemmänkin raidalliselta. Eli näiden kolmen
työvaiheen sijaan auto voidaan myös ajaa kertaalleen läpi miedom-
malla laikalla ja tahnalla, jossa on mahdollisesti vahaa tai silikonia,
jopa väriainetta seassa. Tämä kyseenalainen "tökötti" täyttää osan
naarmuista ja lopputulos saattaa näyttää siedettävältä, mutta ensim-
mäisen pesun jälkeen tulos on toinen, kun väriaine liukenee pois
ja naarmut palaavat.

Edellämainittu kannattaa siis pitää mielessä kun valitsee
liikettä jossa aikoo myllytyksen teettää - tässä kohtaa nopeus ei
välttämättä ole valttia, ja halpa hinta kostautuu ensimmäisten
pesujen jälkeen. Kannattaa siis ottaa liikkeestä selvää miten
nopeasti heillä on tarkoitus puskea autoja linjalta läpi ja millä
menetelmillä niitä tehdään. Hintapolitiikkaan lienee tässä
yhteydessä turha puuttua, sen voi jokainen laskeskella aiemman
tietopaketin valossa.

Viimeistely

Juuri myllytetty ja virheetön pinta kaipaa suojakseen jotain, jotta
se myös pysyy mahdollisimman pitkään siistinä. Pinta kannattaa
vähintäänkin vahata, mieluiten kovavahalla joka antaa pidempi-
kestoisen suojan. Vielä parempi vaihtoehto on tehdä uudelle
virheettömälle pinnalle kestopinnoite. Näistä enemmän
kestopinnoiteosiossa. Lyhyesti sanottuna kestopinnoite on
silmämääräisesti arviotuna saman näköinen kuin hyvä
vahapinta, mutta kestää kaiken kemiallisen kulutuksen, mm.
liuotinpesun, toisin kuin vaha joka lähtee liuottimella pois.

Maalipinnan vahauksen yhteydessä käsitellään yleensä myös
maalaamattomat muoviosat, kuten listat, ovenkahvat, etumaski,
jne. Näille muoviosille on useita erilaisia hoitoaineita. Yhteistä
niille kuitenkin on se, että ne hoitavat huokoista muovia täyttäen
ja kosteuttaen sitä, ja suojaavat mustia muoviosia uv-säteilyn
vaalentavalta vaikutukselta.

Kysymyksiä ja vastauksia myllytykseen liittyen

Kuinka monta kertaa autoa voi myllyttää maalipinnan kärsimättä?

Autoa voidaan huoletta myllyttää 3-5 kertaan, jopa useamminkin mikäli
aiemmilla kerroilla ei ole jouduttu leikkaamaan kovin aggressiivisesti
lakkapinta.

Maalipintaa voidaan mitata myös maalinpaksuusmittarilla. Paksuudet
ilmoitetaan Mikrometreinä, joka on miljoonasosa metristä. Mikrometristä
käytetään myös nimitystä mikroni.

Maalipinnan paksuuden ollessa 100-200 mikronia, voidaan huoletta
käyttää aggressiivisia hiontamenetelmiä.

Paksuuden ollessa 80-100 mikronia tulisi käyttää varovaisuutta ja välttää
kaikkein aggressiivisimpia laikkoja.

Maalipinnan ollessa alle 80 mikronia on jo suuri riski hioa pinta puhki,
joten kiillotuksen täytyy tapahtua erittäin varovaisesti.

Maalipinnan paksuus prosentteina on yleensä 50-25-25, eli 50% on
lakkaa, sen jälkeen 25% maalia ja 25% pohjamaalia. Kaksikerrosmaa-
leissa suhde on 50-50, eli puolet paksuudesta on pohjamaalia,
puolet pintamaalia.

Mitä ovat hologrammit?

Holorgammit eli pyörrejäljet ovat karkean laikan ja hiomatahnan jättämiä
heijastuksia ja pyörrejälkiä maalipinnassa. Ne johtuvat yleensä vääristä
työmenetelmistä tai riittämättömästä viimeistelystä. Myllytettäessä
lampaanvillalaikalla, olisi ensiarvoisen tärkeää pitää laikka tasaisesti
ja suorassa  maalipintaan nähden. Joillakin on tapana "kantata" 
voimakkaasti pitämällä laikkaa vinosti maalipintaan nähden, eli
kantillaan. Tämä tapa kohdistaa enemmän painetta laikan osuma-
kohtaan ja hioo näin ollen tehokkaammin. Haittapuolena tästä on laikan
ja istukan voimakkaampi kuluminen kun paine ja vääntö kohdistuu
akseliin vinosti, ja tällainen kanttaaminen myös jättää paljon enemmän
hologrammeja. Mitä karkeampi laikka ja tahna, sitä enemmän ja voimak-
kaampia hologrammeja jää. Vastaavasti hienommalla tahnalla ja
pehmeällä vaahtomuovisella viimeistelylaikalla ne saadaan kiillotettua pois.

Tulevatko naarmut takaisin jos pinta on myllytetty siistiksi?

Eivät tule, mikäli myllytys on tehty oikein. Oikein myllytettäessä hiotaan
maali-/lakkapinnasta kokonaan pois se alue, jossa naarmut ovat. Alta
siis tulee esiin virheetön pinta. Myllytys voidaan myös tehdä "nopeasti",
jollon käytetään värillisiä ja täyttäviä hiomavahoja, joilla naarmut saa
nopeasti täyteen ja saadaan pikaisesti nostettua kiilto pintaan. Tämä
kuitenkin paljastuu ikävänä yllätyksenä ensimmäisen kunnon pesun
jälkeen, kun naarmut "palaavat", toisinsanoen niitä ei koskaan oltukaan
myllytetty pois, ne vain täytettiin.

Siistiä myllytettyä pintaa tulisi myös hoitaa hellävaroen jottei se
naarmuunnu uudestaan. Pahimpia pinnan naarmuttajia ovat:

1. Lumiharja. Pahinta mitä voit tehdä uudelle maalipinnalle,
   on harjata voimakkaasti lumet konepelliltä kokonaan pois
   niin, että karkea harja hankaa konepeltiin ja hieroo kaiken
   hiekan ja kuran siihen. Jos lunta on niin paljon, että harjaa
   on käytettävä, jätä ohut kerros lunta joka lähtee sitten ajaessa
   pois, mutta älä harjaa peltiin saakka.
    
2. Harjakone. Melko säälimätön laite maalipinnalle, harjoissa on
   aina likaa, joka hieroutuu lakkapintaan ja jättää naarmuja. Toki
   käsinpesukin aiheuttaa pientä pesunaarmua, mutta ammattimainen
   pesijä käy sienen kanssa joka kohdan vain kertapyyhkäisyllä läpi,
   siinä missä harjakone hieroo kovalla kierrosnopeudella samaa
   kohtaa pitkän aikaa. Koneessa yleensä myös esipesu on puutteel-
   linen, jolloin jälki on vielä tuhoisampaa. Käsinpesua taas ei
   aloiteta ennenkuin irtolika on huuhdeltu kokonaan pois.
    
3. Likaiset pesuvälineet ja säämiskä. Huolehdi aina työkalujen
   puhtaudesta. Likaisilla välineillä tai lattialle pudonneella
   hiekkaisella sienellä saa paljon tuhoa aikaan.

Auton maalipinnassa on linnunjätöksiä ja hyönteisten jälkiä. Saako ne pois?

Kyllä ja ei. Riippuu siitä otetaanko ne pois tuoreeltaan, vai ovatko ne
saaneet palaa maaliin kiinni koko kesän. Linnunjätökset ovat koostu-
mukseltaan erittäin happamia, eli niiden PH on reilusti alle 7. Ne
syövyttävät pikkuhiljaa lakkapintaa, ja turvottavat lakan altaan. Pahim-
millaan turvotus on mennyt jo lakan läpi maalipintaan saakka, jolloin
niin syvälle ei voida enää myllyttää. Mikäli nämä liat huomataan ajoissa,
saattaa riittää että ne pestään esim. voimakkaalla emäksellä pois.
Jos ne ovat olleet pitkään tai ovat tuoressa maalissa, joudutaan jo
myllyttämään, ja pahimmassa tapauksessa edessä on uudelleen
maalaus. Sama koskee itikanraatoja. Kannattaa siis toimia ajoissa.
25EUR säästö pesulaskussa saattaa tuoda satojen eurojen laskun,
kun maalipinta on mennytkin pilalle.